Pakkauspuuhissa ja tenttistressissä

Ihana belgialainen viineri! namnam:)

Joka ikisessä vaihtarioppaassa ja -kertomuksessa toitotetaan sitä että "aika menee niin nopeesti että se on ohi ennen kuin huomaatkaan" ja käsketään nauttimaan joka hetkestä, sillä koko vaihtarikokemus, oli se sitten vuosi vai 5 kk vai 3 kk on ohi ihan hujauksessa. No, en tee asiaan poikkeusta, sillä en voi todellakaan uskoa, että lähden huomenna! Wait, what? Joo-o, niin se viisi kuukautta menee. Vastahan mä pakkasin että lähdin tänne, eihän tää ehtinyt kunnolla kuin vasta alkaa?! Niinpä. Klisee kuin klisee, totta se on.

Mutta ennen kuin tää kaikki on ohi ja on aika hypätä koneeseen, piti hoitaa kaksi asiaa: vikat tentit ja pakkaus. Tentit oli eilen ja tänään, (TENTTIJEE kaikki ohi ja toivottavasti läpi!) ja otsikon viittaus tenttistressiin ehkä vähän yliampuvaa :) Olen kylläkin ollut kirjastossa ihan lukemassa joten ei nyt sentään ihan alimman aidan yli ole hypännyt! Vaikka myönnettäköön että yksi painavimmista syistä mennä joka päivä kirjastoon lukemaan on se että kirjaston vessat on noin tuhat kertaa siistimmät ja nätimmät kuin meidän täällä asuntolassa. Perusasiat kuntoon, hei! Eikä se kirjasto itsessäkään mikään hirveän ruma ole :) Mutta nyt ne tentit on ohi, täällä on kuuma ja bisset on kylmiä ja jääkaapissa odottamassa vikan illan get-togetheriä vaihtarikavereiden kanssa! 

Kirjastosta

Kirjasto

 

Pakkaaminen lähti tästä...

...tämän kautta...

...ja päätyi tähän!

Käsimatkalaukku täynnä suklaata ja delirium-lasi :)

Onhan tää ollut ihan mahtava kokemus. En halua olla (enkä olekaan) sellainen vaihtari joka silmittömästi hehkuttaa omaa vaihtoaan ja on silleen että "mahtavaa parasta enhaluaikinälähteä besttimeoofmylife ilovethiscity jne." sillä, to be honest, oon oikeasti tosi iloinen siitä että pääsen kotiin! Kyllä, viimeisen viiden kuukauden aikana olen tavannut mahtavia ihmisiä ympäri Eurooppaa ja saanut ihania ystäviä, matkustellut ties missä: Pariisista Amsterdamiin ja Lontoosta Milanoon, oppinut hirveästi uutta Belgiasta sekä monesta muusta kulttuurista, kai vähän ranskaakin tarttunut matkan varrella, olen nauranut, itkenyt, löytänyt itsestänikin joitain uusia puolia ja oppinut sietämään epävarmuutta. Mutta kaiken tämän uuden ja kiehtovan keskellä on ihana palata Suomeen, jossa kaikki on niin tuttua ja turvallista, tavallista, normaalia. Saa nähdä taas kaikki kaverit, mennä saunaan ja juoda kraanavettä joka maistuu hyvältä. Vaikka sitten täytyisikin maksaa siitä terassibissestä kaksinkertainen hinta, niin kyllä Suomen kesä on sen arvoinen!

Little (big) brother in Brussels

Viime viikolla Brysseliä hemmoteltiin kesäisillä keleillä ja niistä sai nauttia myös kesälomareissulle saapuneet iskä ja pikkuveli! Niin, tiedoksi vaan kaikille jotka eivät vielä ole nähneet instagram/facebook-päivitystäni, että Eero tosiaan on kasvanut jo mua pidemmäksi. Ei paljoa, mutta kuitenkin, enkä mäkään ole se kaikista lyhyin :)

Neljä päivää siinä kierreltiin Brysseliä, käytiin Atomiumilla, shoppailtiin (Eero on pahempi, tai parempi, shoppaaja kuin minä!!!) ja käytiin yksi aamupäivä myös Louvain-La-Neuvessa, joka on yliopistokaupunki noin 40 min junamatkan päässä, ja siellä olevassa Hergé- ja Tinttimuseossa. Syötiin jätskiä, istuttiin terasseilla, nautittiin auringosta. Sain ruisleipää, ja mikä parasta, yhden kokonaisen matkalaukun pakattavaksi ja Suomeen vietäväksi! Byebye talvitakki ja talvikengät, meni siellä mukana myös pari villapaitaa... Silti tuntuu että tavaraa vaan riittää. Pakkauskriiseistä tulossa kyllä varmasti vielä myöhemmin kriisipäivitystä kun sen aika on, joten ei vielä stressata sitä. Tässä muutama kuva viime viikolta:

Eero katedraalin portailla

Ilta-aurinko

Milou(t)!!!

Iskän kanssa Kwakilla!

Atomium on a sunny, sunny day

Eero ja Atomium, reipas pikku matkailija joka oli SUPERINNOISSAAN! (lue sarkastisesti:D)

Pikku ajatuskatkoksen jälkeen voinkin taas kääntää aivot kohti edessä olevia tenttimatskuja ja koittaa saada ajatuksia kokoon huomista rahoituksen tenttiä varten. Wish me luck!

Miltä kesä tuoksuu?

Aurinkovoiteelta, merituulelta, suolalta, kalalta, mansikalta - siltä tuoksuu kesä.

Kesälauantait, varsinkin aurinkoiset sellaiset, on parhaimmillaan kavereiden kanssa ulkona vietettynä. Jos kuvioon saa jotenkin liitettyä vielä rannan ja meren, on yhdistelmä niin taattu että itse en tarvitse enää mitään kesätunnelman saamiseksi! Niin, siis tiedoksi kaikille Suomeen että Brysseliinkin on tullut (vihdoin ja viimein) kesä! Aurinko paistaa, on paistanut jo viikon mikä siis Belgian mittakaavassa on ikuisuus, foreca ennustaa 20-25 astetta päivittäin ja sortsit ja mekot sai kaivaa kaapista. Kesätunnelmissa kenenkään tenttiinlukumotivaatio tuskin on huipussaan varsinkaan viikonloppuna, joten päätettiin viettää edelleen aurinkoiseksi ennustettu lauantaipäivä Belgian rannikolla. Belgialla on siis rantaviivaa yhteensä 70 kilometriä. Se ei ole paljon, mutta pienenä maana Belgia on kuitenkin ottanut joka ikisen metrin hyötykäyttöön - se tarkoittaa lukuisia ihania rantakaupunkeja ja hyvin hoidettuja hiekkarantoja.

Brysselistä menimme ensin junalla Knokkeen, joka on Belgian rantakaupungeista itäisin ja lähellä Hollannin rajaa. Rantaviivaa pitkin kaupungista toiseen kulkee erityinen Kusttram eli rannikkoratikka. Päiväliput ostamalla pystyimme liikkumaan Knokkesta Oostendeen siten, että pysähdyimme matkalla kahteen muuhun rannikkokaupunkiin, Blankenbergeen ja De Haaniin. Oostende puolestaan on vähän isompi kaupunki aika tarkkaan keskellä Belgian rantalinjaa ja se on edelleen tärkeä satama- (ja loma-)kaupunki. Sieltä saimmekin junan kätevästi takaisin Brysseliin päivän rantaseikkailun jälkeen.

Vaikea yrittää kuvailla kuinka ihanalta tuntui merituuli hiuksissa ja hiekka paljaissa varpaissa. Kaikki kaupungit ja rannat missä käytiin oli tosi siistejä ja hyvin hoidettuja, hiekka oli vaaleaa ja hienoa. Ainoa mitä kaipasin oli luonnonrannat - 70 rantaviivalle niitä ei valitettavasti oikein mahdu ja kaikki rannat ovat "rakennettuja", talojen reunustamia. Onneksi kaupungit olivat kuitenkin tosi idyllisiä sekä melko pieniä, vaikkakin melko turistipainotteisia, joten rento rantafiilis säilyi koko ajan. Niin ja bongasin muuten Turkulaisen purjeveneenkin, Suomen lipulla varustettuna tietenkin! Alla muutamia kuvia Belgian rannikolta.

Oostende

Knokke

Knokke

Knokke

Blankenberge

Blankenberge (?)

Oostende

Oostende

Oostende

 Nyt pudistamaan viimeisetkin hiekat pois jaloista ja rasvaamaan tuulen kuivaamaa naamaa :) P.S. Lähipäivinä tulossa postausta myös iskän ja Eeron visiitistä!

3 week countdown (osa 2)

 

Sateen hetkeksi laantuessa päätin kaikesta väsymyksestä huolimatta lähteä ulos lenkille - onneksi! Sateen jälkeen ilma on raikas ja täynnä happea, ja koko päivän sisälläolon jälkeen sain ihan uutta energiaa taas loppuillaksi. Ihmekös tuo että väsyttää jatkuvasti kun kaikki päivät istuu sisällä ja ulkona vain sataa! Mutta, kuten viime postauksessa lupasin, tämä postaus keskittyy niihin asioihin joista tykkään tässä kaupungissa. Kaiken kaikkiaan Brysseli ei ehkä ole maailman kaunein, siistein tai ihanin kaupunki, mutta "se jokin" täällä on. Brysseli on viihtyisä, helposti lähestyttävä, mielenkiintoinen, kansainvälinen, yllättävä, rento, persoonallinen ja kiehtova. Ja se riittää minulle :)

Ensimmäisenä on pakko mainita tietenkin kaverit. Ei kai kenenkään vaihto olisi mitään ilman muita vaihtareita ja ihmisiä, joihin tutustuu. Se on se koko juttu - ja nämä ihmiset täällä ovat ainakin tehneet mun vaihdosta ihanan, mahtavan ja ikimuistoisen kokemuksen. Kiitos heille <3 Heidän kauttaan olen myös oppinut ihan hirveästi muista kulttuureista ja varsinkin itä-Euroopasta ja tämä erityisesti on ollut todella avartavaa!

Brysseli on ihana siitä että täällä on ihan hirveästi tekemistä. Aurinkoisina päivinä on parasta kävellä ympäri kaupunkia, ihailla upeita art nouveau -rakennuksia, syödä vohveleita puistoissa (joita täällä on paljon!), kuljeskella Ixellesissä ikkunaostoksilla ja katsella kauniita taloja. Lenkille pääsee Bois de la Cambre -puistoon Avenue Louisan päässä, jossa pääsee tarpeeksi kauas kaupungin hälinästä. Vaihtoehtoisesti voi istahtaa terassille vaikka Place Saint Catherinelle ja katsella ihmisiä. Sadepäivät puolestaan on kuin tehty museoita varten - ja jos sadepäivä osuu sattumalta kuukauden ensimmäiselle sunnuntaille tai keskiviikolle, sen parempi, sillä tuolloin useimmat museot ovat ilmaisia. Ei sillä että opiskelijan kukkaroa ne suuremmin rasittaisivat muutenkaan: opiskelijalippu maksaa keskimäärin 2 euroa. Ja uskokaa tai älkää, täällä on oikeasti aika hauskojakin museoita, kuten Musée Magritte ja Musical Instruments Museum :)

Iltamenoja varten taattuja paikkoja löytyy aina. Oli sitten sunnuntai, maanantai tai perjantai, Deliriumissa on aina porukkaa, ja suuremmalla todennäköisyydellä kuulet siellä englantia kuin ranskaa. Pubeja löytyy joka lähtöön, ja Belgialaiset tykkää ottaa rennosti ja istahtaa oluelle. Ja olut täällä on oikeasti iso ja tärkeä juttu - oluen valmistus on tarkkaa puuhaa ja maut otetaan tosissaan. Mitä tahansa olutta täällä ei kannata juoda, sillä edullisesti saat oikeasti hyvää belgialaista olutta josta voit tosiaan erottaa eri makuja. Olut juodaan usein jalallisesta lasista, ei tuopista - ja joka oluelle on omat tai ainakin omanlaiset lasit, tietenkin. Vähän eri meininki kuin Suomessa...

Vaikka kaipaankin ruisleipää, olen varma että Suomeen palattuani tulen kaipaamaan ainakin tätä "omaa" kulmaleipomoa, josta saa parhaimmat suklaacrossantit joita olen ikinä syönyt. Tuoretta patonkia, croisanttia ja vaikka mitä paakkelssia saa heti aamusta ja halvalla! Parasta on aamulla maitokahvi (vaikka instanttia onkin) pain au chocolatin kanssa!

Brysseli on sopivan pieni siihen että melkein joka paikkaan pystyy hyvin menemään kävellen. Jos pidemmälle haluaa, on julkinen liikenne (metro, tram ja bussit) toimivia ja niitä menee jatkuvasti. Trami on varsinkin mun suosikki - samalla näkee ulos mitä kaduilla tapahtuu! Yhdellä lipulla pääsee kaikkiin kolmeen, ja arvokortin tapaisella kortilla yhden matkan hinnaksi tulee keskimäärin 1,10 euroa. Ei paha ollenkaan, varsinkaan kun sitä ei tarvitse joka päivä edes käyttää.

Ja suklaa on parasta. Menee sanomattakin. En halua tietää montako kiloa (siis nimenomaan kiloa, monikossa) olen viimeisen 4 kk aikana syönyt. Ihan liikaa. Siksi käyn lenkillä joskus. Loogista, n'est pas?

Ja matkustelu on superhelppoa! Täältä on bussilla niin lyhyt matka joka paikkaan, eikä halpabussiyhtiöt Eurolines ja Megabus ole ollenkaan kalliita. Keskeinen sijainti Euroopassa takaa myös hyvät lentoyhteydet. Amsterdam, Pariisi, Lontoo... minne sitten haluatkaan!

Kaiken kaikkiaan Brysseli on ihan kiva paikka :) tähän on alkanut muodostua eräänlainen viha-rakkaus-suhde; tai vaihtoehtoisesti sitä ajattelee kuin perheenjäsentä. Vaikka niin moni asia onkin ihan nurinkurin täällä, silti jokin tässä kaupungissa kiehtoo. Vaikka itse sanonkin mitä tahansa Brysselistä, usein ehkä negatiivistakin, vihastun jos joku muu (sellainen joka täällä ei ole asunut!) alkaa tätä mollaamaan. Lainaten yhtä opaskirjaa (ja sen lainaamia paikallisten sanomisia): "Brussels is ugly and we love it." <3

 

3 week countdown (osa 1)

Siis  mitä - vilkaisu iPhonen kuukausinäkymäkalenteriin - ylihuomenna on kesäkuu? Hetkinen... toinen vilkaisu Brysseli-Turku-lentolippuihin - siihen on aikaa kolme viikkoa? Kolme (3) viikkoa, 21 päivää, joiden aikana pitäisi ehtiä tehdä vielä vaikka mitä! Edessä on ainakin viisi tenttiä sekä niihin lukeminen, iskän ja Eeron visiitti edessä ensi viikolla, huoneen siivoaminen lähtövalmiiksi ja luovuttaminen, pakkaaminen (jaiks! tätä pelkään kaikkein eniten - jos tänne tultaessa matkalaukku painoi 28 kiloa, mitä se voikaan painaa viiden kuukauden jälkeen?!), unohtamatta tietenkään sitä tärkeintä, eli kavereiden kanssa hengaamista ennen kuin kaikkien tiet vievät taas eri puolille Eurooppaa. Ja olisihan se kiva nauttia vähän Belgian kesästäkin, jos tämä sade tästä ikinä auringoksi muuttuu :)

Neljä kuukautta on kulunut nopeasti. Paljon on ehtinyt tapahtua, olen päässyt matkustamaan ympäri Eurooppaa ja kerännyt mahtavia kokemuksia erilaisista kulttuureista ja ihmisistä. Jotenkin tässä on alkanut saada ihan erilaista perspektiiviä kaikkiin asioihin ja varsinkin Suomea ja omaa kulttuuria on oppinuut arvostamaan ihan uudella tavalla. Aloinkin pohtimaan niitä kaikkia asioita, joita olen täällä ollessani miettinyt; mitkä ovat täällä erilaisia, sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä, ja mitä asioita jään/en jää kaipaamaan. Ulkona ropiseva sade yhdistettynä väsymykseen sai aikaan lievästi negatiivissävytteisiä ajatuksia, ja tässä nyt vähän esimerkkejä niistä asioista joista täällä en tykkää / ymmärrä tai kaipaan Suomesta:

Asuminen 15 muun vaihtarin/harjoittelijan kanssa samassa talossa (jossa on yksi keittiö, kaksi vessaa ja yksi kunnon suihku) on... no, mielenkiintoista. En ikinä uskonut että tykkäisin siitä näin paljon, on kiva että on ihmisiä ympärillä ja seuraa löytyy useimmiten ainakin keittiöstä. Vessaan tai suihkuun täytyy harvoin jonottaa (joskus tietenkin) ja oma huone tarjoaa omaa rauhaa. Mutta - oi kuinka kaipaankaan omaa keittiötä! Keittiötä, jossa kukaan muu ei sotke jos itse olen siivonnut, ei tarvitse siivota muiden jälkiä, on aina puhdas kahvikuppi jota käyttää, jääkaapissa on enemmän kuin yksi hylly jonne laittaa omia ruokia. Puhumattakaan hiiristä joita meillä täällä myös on silloin tällöin ollut vierailemassa. Tai sitä että joku säätäää jääkaapin tehot täysille jonka seurauksena mun kurkku, salaatti ja kananmunat jäätyivät. Jep. Jos et koskaan ole koittanut rikkoa kulhoon jäätynyttä kananmunaa, voin sanoa että kokemus oli vähintäänkin mielenkiintoinen... :)

Ärsyttää myös se että täällä ei ole kahvinkeitintä, vaan yksi hajomaisillaan oleva vedenkeitin ja pikakahvia (yyh, vaikka siihenkin kyllä tottuu, ja on jotkut merkit ihan hyviäkin). Maito täällä on halvempaa kuin Suomessa, mutta se on pulloissa pakattuna siten, ettei sitä tarvitse säilyttää jääkaapissa ennen avaamista. Tuntuu turhalta ostaa koko ajan pullovettä, mutta hanavesi täällä pelkästään juotuna vaan maistuu niin pahalta että kaikki juo pullovettä. Ja kun 2 litraa pullovettä maksaa kaupassa 30 senttiä niin mikäpä siinä.
Entäs sitten ruoka... Kaipaan juustohöylää ja oltermannia (täällä juusto myydään viipaleina paketissa - paljon kalliimpaa kuin ostaa iso köntti kerralla!) ja ruisleipää, oivariinia ja korvapuusteja, saunaa.

Kaipaan myös Suomen luontoa sekä kaupunkien puhtautta ja siisteyttä. Kaipaan roskalaatikoita (täällä roskapussit vaan heitetään kadulle ja toivotaan että roska-auto tulee aikataulun mukaisesti. Voin sanoa ettei muuten aina tule, ja kun tulee, ei jostain syystä aina ota kaikkia pusseja kyytiin. Seurauksena sama roskapussi saattaa lojua kadulla oven edessä päivätolkulla. Ja kaiken roskan voi siis vaan heittää kadulle - tähän mennessä olen täällä meidän korttelissa nähnyt kadulla ainakin yhden telkkarin, sohvan, kaksi jääkaappia sekä lukemattoman määrän banaanilaatikoita täynnä vanhaa rojua. Joku sitten kerää ne siitä kadulta pois - tai sitten ei. Luontoa kaipaan myös - vaikka nämä puistot täällä onkin tosi kauniita ja hyvin hoidettuja, ei se silti ole sama asia kuin metsä tai oikea luonto. Ei sitä vaan voi verrata. Ja meri - en voi edes sanoin kuvailla sitä kuinka paljon haluan täältä jonnekin veden ääreen.

Ja sää. Belgiassa vaan sataa paljon, sille ei voi mitään. Tällä hetkellä menossa on sateenvarjo numero kolme (ekan hukkasin ja toinen hajosi) ja se on aina laukussa - koskaan kun ei voi tietää milloin sää muuttuu ja yhtäkkiä alkaa ropista! Toisaalta sateinen aamu saattaa muuttua kauniiksi, aurinkoiseksi illaksi. It's a two way street, you never know!

Näistä kaikista pikkuasioista huolimatta en halua, että kenellekään tulee sellainen olo, ettenkö viihtyisi täällä :) Tietyt asiat vaan alkaa ärsyttämään maassa kuin maassa, eikä sille voi mitään! Jotta kaikki tää negatiivinen energia kääntyisi ees vähän positiivisemmaksi, seuraava postaus on täynnä kaikkia ihania asioita täältä! 

Kaunis kauniimpi Milano

 

Tällä viikolla tuli otettua ihana irtiotto arkeen (niin niin, "arkeen", niinkuin tämä jotain tavallista arkea täällä Belgiassa olisi :D) ja lähdettyä sunnuntaina aamulla kukonlaulun aikaan kohti Milanoa! Trendikäs, kaunis, tyylikäs Milano oli siis matkakohteena sunnuntaista perjantaihin. Sunnuntaipäivän vietin kaupungilla vaellellessa ja odotellessa Senniä saapuvaksi illalla. Vaikka yksin onkin aika tylsä reissata, oli aika luksusta istua lounaalla puolitoista tuntia aurinkoisella terassilla, katsella ohikulkijoita ja nautiskella lasi valkkaria!

Sennin kanssa seuraavat kolme päivää kierreltiin ahkerasti Milanon katuja. Pakollisiin kohteisiin kuului ainakin Duomo eli Milanon kuuluisa tuomiokirkko, Galleria Vittorio Emanuel, Naviglin kanaalialue, San Lorenzon kolumit sekä Sempiosan puisto ja linna... Ehdittiin myös kierrellä Milanon lukuisia kauppoja (shoppailumahdollisuudet oli aivan huiput!!) ja vaikka tilinauha sekä 10 kilon käsimatkatavararajoitus estivätkin suurimmat ostokset, oli hauska kierrellä kaupoissa, joissa kaikki oli laitettu esille tosi nätisti. Huomaa kyllä että kauneutta tässä kaupungissa arvostetaan ihan eri tavalla kuin muualla. 

Pinacoteca di Brera

Parco Sempiosa

300-luvulla rakennettu kirkko

 Kauneudesta puheenollen: ihmiset. on. kauniita. Miehet on superkomeita, 90%:lla on puku päällä (joka tietenkin istuu täydellisesti); korkkarit, LouisVuittonit ja isot aurinkolasit vilkkuvat katukuvassa. Sai itsekin vähän laittautua, eikä todellakaan tullut ylipukeutunut olo! En varmaan ikinä onnistu näyttämään niin huolitelluilta kuin Milanolaiset naiset :)

Gucci café

Entäs sitten ruoka? Italiassa kun ollaan, tietenkin piti syödä ainakin jätskiä, pastaa ja pizzaa.Gelati oli ihanaa aurnigonpaisteessa, mutta parasta oli ehkä Milanolainen "aperitiivi-kulttuuri": varsinkin Naviglin kanaalin rantakaduilla ravintolat tarjoavat noin 8-10 euron aperitiivejä eli cocktaileja iltakuudesta kymmeneen. Vaikka juoman hinta äkkiseltään kuulostaa kalliilta, todellinen punchline tulee tässä: juoman hintaan kuuluu "vähän pientä naposteltavaa", eli oikeasti notkuvia buffet-pöytiä, joista sai käydä itse hakemassa ruokaa. Oli pastaa, pizzaa, lihoja, juustoja, leikkeleitä, hedelmiä, oliiveja, leipää, kasviksia... paikasta riippuen vähän erilaista, mutta italialaista hyvää ruokaa ja varmasti riittävästi! Koska tätä ei vain voinut olla ohittamatta, syötiin me joka ilta tällaisessa aperitiivopaikassa illallinen erittäin edullisesti ja mojitojen sekä caipiroskien siiviittäminä! Tähän voisin jopa tottua :)

Apritivo-cocktailit ekana iltana

Espressoa jätskillä, nammm!

Koska Milano alkoi olla aika koluttu jo kolmessa päivässä, neljäntenä päivänä lähdettiin tunnin junamatkan päähän Como-järvelle samannimiseen kaupunkiin. Ja voi luoja, kuinka olenkaan kaivannut vettä! Eihän järvi tietenkään korvaa merta näin rannikkokaupungin tytölle, mutta parempi kuin täällä Brysselissä, jossa vettä ei ole lähimaillakaan. Kaiken lisäksi päivä oli aurinkoinen ja lämmin, joten saatiin nauttia uskomattomista maisemista (vuoristoa ja järvimaisemaa) vielä sesongin ulkopuolella rauhallisessa Comossa. Nenä ja poskipäät saivat kanssa vähän väriä auringossa, aurinkorasvalla läträys puolestaan pelasti polttamilta! 

Sellainen reissu se. Ikävä tulee ihanaa (ja halpaa) italialaista kahvia ja kahviloita, aperitivoja, jätskiä ja tietty aurinkoa - brysselissä taas vaihteeksi on pilvistä ja ennuste on sadetta koko viikoksi. Voinkin heittäytyä siis ranskan kieliopin pariin täydellä sydämellä!

Kukkasia Comossa

Lake Como, panoramakuva. Klikkaa niin saat suuremmaksi!

 

Como

Ja taas mennään!

Sataa sataa sataa Brysselissä sataa... no, ainakin satoi lähestulkoon koko viikon, tänään onneksi on vähän jopa pilkottanut aurinko! Viikolla on ainakin ehtinyt opiskella (hmmm... :D) kun ei sateeseen ole viitsinyt lähteä. Eilen oltiin sadetta piilossa leffassa katsomassa The Great Gatsby, suosittelen! Baz Luhrmannin (Moulin Rouge, Romeo&Julia, Australia) ohjaama leffa oli mielestäni hyvin tehty, Leonardo oli komea ja musiikki hauskaa, kuunnelkaa nyt sentään soundtrackia, jossa JayZtä soitetaan 20luvun swingin ja charlestoinin tyyliin! Vaikka uskonkin että leffa aukesi vähän paremmin itselleni koska olen lukenut kirjan (kiitos Ausseissa vietetyille high schoolin englannintunneille jossa ko. klassikko analysoitiin sanasta sanaan...)

Tänään olin katsomassa elämäni ensimmäistä kertaa Baseball-peliä! Barneyllä oli peli Brysselissä, ja saavuttiin noin puoltoista tuntia pelin alkamisen jälkeen pelikentälle kun ensin oltiin vahingossa menty yli vaihtopysäkin ja tultu kaksi pysäkkiä takaisin ja sitten siinä vaihdossa mentiinkin väärään suuntaan toiset kaksi pysäkkiä, kunnes Gare Centralilla tajusimme että hetkinen, ei tämän näin pitänyt mennä... :) Vaikka "Brussels Kangaroos" hävisivätkin pelin, ainakin me saatiin nauttia hetki auringosta!

Mutta mulla tulee taas pikkuinen breikki opiskeluun... hehheh :) Lupaan, että tän reissun jälkeen OIKEASTI otan itseäni niskasta kiinni ja opiskelen. Onneksi eka tentti on vasta 3.6 ja siitä seuraava 12.6 niin eiköhän tässä aika riitä. Mutta, nyt heitän hetkeksi tenttikirjat kaappiin (vertauskuvallisesti, oikeasti jätän ne tähän pöydälle odottamaan takaisinpaluuta :D) ja pakkaan nesteet minigrip-pussiin koska mä lähden huomenna MILANOON! Kauppoja, pizzaa, pastaa, aperivoja, Duomo, ahhhh.... Ja mikä parasta, matkaseuraksi lähtee Senni Tampereelta, ihanaaihanaa <3 Vaikka täytyykin ehkä pakata sateenvarjo myös laukkuun niin ei haittaa!

Arrivederci!

Kamalaa kun ei oo yhtään kuvaa tässä postauksessa... Lupaan korjata asian ensi kerralla ja postata mooooooonta kuvaa Milanosta! ;)

Sadetta, shoppailua ja Antwerpen Ninnin kanssa

Tulppaanit kukkii Brysselissä!

Sain taas viikonlopuksi vieraita! Tällä kertaa mua tuli tänne viihdyttämään Ninni Uppsalasta :) Kun Suomessa kevät on valloillaan ja elohopeat kipuaa yli kahdenkymmenen, täällä alkoi taas vaihteeksi sadekausi ja vähän viileämmät kelit. Onneksi Ninni sentään sanoi että täällä huomaa kevään olevan pidemmällä siinä, että on niin vihreää. Itse en ollut siihen kiinnittänyt oikein huomiotakaan, mutta nyt kun katseli vähän tarkemmin ympärille, huomasi kyllä että puistot on ihan vihreitäja kaikissa puissa jo ihan kunnon lehdet, ei enää edes vaan silmuja. Joten kyllä se kevät täälläkin on :)

Ninni ja kukkaset

On täälläkin jo vihreää!

 Ninni, joka on ollut Belgiassa itse au pairina muutama vuosi sitten, oli onneksi jo silloin ehtinyt kiertää kaikki tärkeimmät Brysselin nähtävyydet, joten voimme keskittyä lähinnä kaupungilla haahuiluun, suklaan ja vohveleiden ja ranskisten syömiseen sekä juoruiluun :) Unohtamatta tietenkään Deliriumia ja Celticaa, joihin lähdettiin perjantaina viihteelle hiukan isommalla porukalla!

Lauantaina hitaan aamun jälkeen lähdimme iltapäivällä seikkailemaan kohti Antwerpeniä. Antwerpen on rannikolla ja Belgian johtava satamakaupunki. Virallinen kieli on flaami, ja kulttuurisestikin Antwerpen vaikutti olevan lähempänä Hollantia kuin Belgian eteläosia. Ihan kuin olisi käynyt ulkomailla! Shoppailu Antwerpenissä oli ainakin ihan eri luokkaa kuin Brysselissä, ja siitähän me nautittiin kovasti :) Ja syötiin myös superhyvää avotulella paistettua pizzaa... 

Antwerpenin "Grote markt"

Linna tai sen rauniot Antwerpenissä

Makee patsas! :)

Taustalla Antwerpenin upea rautatieasema

...ja asemalla vohvelit junaa odotellessa!

Nyt taas hetkeksi paluu arkeen ennen seuraavia lomakuvioita. Säätiedotus tälle viikolle näyttää sadetta, sadetta ja sadetta joten ei edes ole mitään tekosyitä olla opiskelematta ! Tsau tsau siihen asti :)

Niin, ja ihanaa  myöhästynyttä äitienpäivää tietty omalle äipälle ja mummulle ja mummille ja kaikille muillekin äideille, ootte parhaita! <3

P.S jos käyt ikinä Brysselissä ja tykkäät Abercrombie&Fitchistä niin kannattaa ehdottomasti mennä tsekkaamaan niiden liike Boulevard de Waterloonilla! Kolme kerrosta silkkaa kristallikruunua, kultakoristeisia massiivisia portaikkoja ja sokkeloisia huoneita. Ja tietty niitä vaatteita ja laittoman komeita miesmyyjiä... ;)

Avoimia ovia ja pääsiäismunia

Olen niin kevätihminen. Rakastan kevään tunnelmaa - puihin tulee vaaleanvihreät lehdet, taivas on hennon vaaleansininen, aurinko paistaa lämmittävästi muttei kuumasti, kukkia alkaa ilmestyä maahan... Kevät tuoksuu raikkaalta, puhtaalta, uudelta alulta. Voi alkaa käyttää ballerinoja ja kaivaa farkkutakin kaapista (tai mun tapauksessa vaan ostaa uuden sillä vaatevarasto täällä on hieman rajallinen...) ja syödä ulkona ilman paleltumisvaaraa. What is there not to like?

No, kevätflunssa esimerkiksi. Se on salakavala, vaanii nurkan takana mun kaltaisia ihmisiä, jotka vähän väsyneenä ja rankan reissaamisen jälkeen ei kai sitten laita tarpeeksi vaatteita päälle/ei nuku kunnon yöunia/ei syö tarpeeksi hedelmiä ja vihanneksia tai ylipäätään kunnon lämmintä ruokaa muutamaan päivään. Niin siinä sitten kävi, että rankan Lontoon reissun, yhden kokonaan valvotun yön ja siihen päälle vapun viettämisen jälkeen flunssa yllätti ja nyt olen koko viikonlopun enemmän tai vähemmän maannut sisätiloissa juoden teetä ja tuhlaten pakettitolkulla nenäliinoja. Kyllä tää tästä, sillä se menee ohi millä on tullutkin. Onpahan hyvä syy olla sisällä, katsella Gilmoren tyttöjä netistä ja, oon mä vähän opiskellutkin että ei ihan pelkäksi laiskotteluksi ole mennyt.

Kaikesta huolimatta eilen päätin lähteä muiden mukana muutamaksi tunniksi kiertelemään Euroopan Parlamenttiin avoimien ovien päivälle. Oli kyllä ihan hauskaa käydä katsomassa miltä se pytinki näyttää sisältäpäin. Porukkaa riitti jonoksi asti ja sisällä oli aika tunku, mutta muuten oli ihan antoisa visiitti. Sainpahan ainakin EU-kangaskassin kylkiäisiksi :)

EU parlamentin pihalla

Open Day!

Portaat parlamentissa

tuleva työpaikka?! :D

Tänään vietetään myös ukrainalaista (tai siis ortodoksista, mutta täällä siis ukrainalaiset viettää sitä) pääsiäistä. Pääsin siis seuraamaan munien maalaamista, munasotaa (!!) ja maistamaan omenaista pääsiäiskakkua. Jännää!

Ukrainalaista munien värjäämistä

Koska mulla ei oo oikein enempää mitään kerrottavaa tähän hätään, niin ajattelin postata vähän kuvia tästä mun upeasta lukaalista (lue: ylihintaisesta huoneesta asutolassa, jossa mikään ei toimi eikä ketään kiinnosta). Onneksi Ikean avustuksella tää näyttää ja tuntuu ihan jo melkein kodilta!